Lentoasemayhtiön ja lentoyhtiöiden syytteleminen on hedelmätöntä. Keskeisempää on se, että lentoliikennettä tarkastellaan käsittämättömästi irrallaan muusta liikennejärjestelmästä.
Lentoliikenteessä on aivan samat ihmisten ja kuljetusten asiakastarpeet kuin muissakin liikkumismuodoissa. Miksi kuitenkin lentoliikennettä tarkastellaan lentokenttä- ja asemaverkostona?
Lentokentät ovat aivan varmasti auki ja reiteillä vuorotarjontaa, jos on lentomatkustajia. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka lentomatkan tarkoitus olisi lentää lentoasemalle tai olla mahdollisimman pitkään lentokoneessa; matkaketju alkaa aivan muualta ja päättyy ihan muualle.
Jos lentoasemayhtiötä sekä lentoyhtiöitä ja muita operaattoreita tarkastellaan irrallaan liikennejärjestelmäkokonaisuudesta, niiden rooli yhteiskunnallisesti ja vaikkapa aluetalouden kannalta jää hahmottumattomaksi.
En kiellä esimerkiksi valtion omistajaohjauksen välttämättömyyttä, mutta sen pitää perustua yhteiskunnallis-aluekehittämislähtökohtaiseen lentostrategiaan, ei ”lentokenttästrategiaan”. Ytimeen ihmisten liikkuminen ja elinkeinoelämän tarpeet – elämä ja taloudellinen toimeliaisuus – ei (vähäkäyttöisen?) infran ylläpitäminen.
Ei riitä, että lentoliikenne saadaan kytkettyä osaksi valtakunnallista liikennejärjestelmää, vaan se on pystyttävä liittämään myös toimivaksi osaksi Suomen kansainvälistä liikennejärjestelmää. Lentoliikenne on monessakin mielessä globaalimmin kytköksissä sääntelyyn, toimintaympäristön muutoksiin ja kilpailuun kuin muut liikkumismuodot.
Minusta poliitikkojen – niin ministerien kuin kansanedustajienkin – pitäisi ottaa haltuun yhteiskunnallinen liikennejärjestelmäkokonaisuus ja sen osana lentoliikenteen merkitys aluekehitykselle ja -taloudelle. Tästä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa. Siksipä osa keskustelusta on hedelmätöntä.
Patrick Hublinin mielipidekirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 19.4.2016.
