Haitin maanjäristys vuonna 2010 tapahtui yöllä Suomen aikaan. Kun Suomen Punaisen Ristin logistiikkakoordinaattori Ari Mäntyvaara heräsi kotonaan Tampereella, hänen kännykässään oli Suomen Punaisen Ristin yksiköille lähetetyt tekstiviestit hälytysvalmiudesta.
Voimakkuudeltaan seitsemän magnitudin järistys raunioitti kaupunkeja ja käynnisti nopeasti massiivisen kansainvälisen avustusoperaation. Ensiksi matkaan saatettiin liikkuva klinikka, joka ennätti katastrofialueelle kolmessa vuorokaudessa. Sitä seurasivat nopeassa tahdissa sairaala sekä avunjakelu- ja hätämajoitusyksikkö. Myös Mäntyvaara oli nopeasti toisella puolella maapalloa auttamassa hädänalaisia.
Kaikkiaan SPR:llä on reservissään 500 nopeisiin kansainvälinen operaatioihin koulutettua avustustyöntekijää. Lääkärien ja sairaanhoitajien lisäksi mukana on esimerkiksi teknikoita, talouden taitajia sekä viestiliikenteen ja logistiikan osaajia.
Mäntyvaara ja muut logistikot organisoivat avustusmateriaalin maahantuonnin, varastoinnin ja kuljetukset aina avunsaajille saakka.
– Logistiikka on hiljainen taustavoima. Se huomataan yleensä vasta silloin, jos siinä on häiriöitä, Ari Mäntyvaara sanoo. Hän on osallistunut Haitin maanjäristyksen lisäksi avustuksiin muun muassa Pakistanin tulvissa ja maanjäristyksessä, Ugandan tulvissa, USA:n myrskytuhoissa, Libanonin sodassa sekä Sri Lankan tsunamituhoissa.
– Humanitaarisessa logistiikassa työllä voi olla vaikutusta siihen, jäävätkö ihmiset eloon vai eivät.
Ponnisteluja äärirajoilla
Ari Mäntyvaara vietti rauhassa lomapäiväänsä kesämökillään, kun Libanonin sota syttyi äkkiarvaamatta vuonna 2006. Jo samana iltana hän istui lentokoneessa matkalla kohti Lähi-itää.
SPR on jatkuvassa valmiudessa. Esimerkiksi evakuointisairaala voidaan laittaa matkaan kahdessa tunnissa. Maailmalle isot avustusyksiköt saadaan lähtemään parin kolmen vuorokauden kuluttua avunpyynnöstä. Kauas ennättää nopeasti vain lentämällä.
– Isot yksiköt tarvitsevat rahtikoneen. Sen kilpailuttaminen ja paikalle saaminen vie noin vuorokauden. Länsikoneet lastataan Helsinki-Vantaalla, sillä ne tarvitsevat oman lastauskalustonsa. Ramppilastattavat rahtikoneet lastataan puolestaan tässä lähellä Tampere-Pirkkalassa.
Yhteen koneeseen voi mahtua tavaraa jopa kahdeksan rekka-autollista. Silti vain välttämätön mahtuu mukaan.
– Mahdollisimman kevyttä ja pieneen tilaan menevää. Esimerkiksi leikkauspöytä pystytään pakkaamaan matkalaukun kokoiseen laatikkoon.
Vuonna 2005 Mäntyvaara oli vastuussa Missisipin jakelukeskuksen perustamisesta ja toiminnan pyörittämisestä. Varastosta lastattiin avustustarvikkeita 120 autokuormallista vuorokaudessa.
– Se into, jolla vapaaehtoiset töitä tekivät, oli sykähdyttävä. Lopulta pakko pyytää paikalle sairaanhoitaja, kun ihmiset työskentelivät lähes 40 asteen lämmössä niin, etteivät he kerta kaikkiaan enää jaksaneet.
Itseään säästämätön työtahti ei ole poikkeus.
– Aina on kiire.
Vaikka katastrofit ovat aina erilaisia, Punaisen Ristin toimintaperiaatteet ovat aina samat. Siksi avustustoiminnan nopea käynnistäminen ja pyörittäminen usein hyvinkin vaikeissa olosuhteissa onnistuvat. Kiireellisintä on henkiä pelastava apu, joten lääkinnälliset yksiköt pitää saada paikalle nopeasti. On myös oleellista rakentaa nopeasti toimiva toimitusketju. Ensimmäiset päivät ovat usein lentokuljetusten varassa.
– Kukaan ei toivo katastrofeja, mutta jos sellainen tapahtuu, toivon, että ihmisiä autetaan mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Ettei esimerkiksi jostain poliittisista syistä oltaisi ottamatta apua vastaan.
Tässä kansainvälinen Punainen Risti on paras mahdollinen organisaatio, joka voi toimia eri maissa riippumatta siitä, mikä uskonto tai poliittinen järjestelmä maassa on vallalla.
Mäntyvaaralla on kotona puoliso ja viisivuotias poika. Vieläkö hän on valmis lähtemään avustusreissuun?
– Jos nyt tulee viesti, kyllä minä olen parissa tunnissa lähtövalmiina. Tai nopeamminkin – olen niin monta kertaa lähtenyt, että tiedän mitä tarvitaan mukaan.
Teksti: Sami Laakso
Kuva: Laura Vesa
