On the Rocks Helsingin rautatieasemaa vastapäätä on suomalaisille stand up -koomikoille tuttu baari. Siellä Jukka Lindströmkin, yksi Suomen harvoista stand up -ammattilaista, kävi syksyllä 2005 heittämässä ensimmäisen keikkansa. Nyt hän istuu klubin backstagen sohvalla toisen stand up -ammattilaisen Pirjo Heikkilän kanssa.
Lindströmillä on pari uutta ideaa. Esimerkiksi tällainen: kaveri sanoo "järjestin mun Facebook-kaverit ryhmiin, hirvee homma". Häh – hiilikaivoksessa on hirvee homma!
Sitä on stand up: yleisön viemistä valmiiksi mietityn jutun äärelle, pam, punchline, yleisö nauraa – koko sali on samassa ymmärryksessä.
Stand up -koomikoksi ei synnytä
Lindström innostui stand upista katsottuaan televisiosta ohjelmaa Get up, stand up, jonka yhtenä finalistina oli Pirjo Heikkilä. Ne olivat Heikkilän ensimmäisiä stand up -keikkoja – ja heti televisiossa.
Televisio-ohjelman jälkeen hän kiersi pari kolme vuotta aloittelijoiden klubeja. Niin se kuulemma menee. Aloittelevan koomikon on kierrettävä Suomea ympäri, mentävä sinne mistä vain lava-aikaa saa. Jos hyvin käy, matkat maksetaan ja majoituskin joskus.
Suomalainen näkee liian helposti, että komiikka lähtee pilkan kautta.
Heikkilä ja Lindström ovat vankasti yhtä mieltä siitä, että stand up -koomikoksi voi opetella. On vain tahkottava tarpeeksi, vähintään sata keikkaa.
– Kaikki ihmiset ovat hauskoja. On vain löydettävä se oma koominen puoli, Heikkilä vakuuttaa.
Suomalaisille stand up on nykyisin muotona tuttua, mutta sen sisältö on vielä hieman rajoittunutta. Kuolema, uskonto ja politiikka ovat yhä aiheita, joiden esiin tuominen aiheuttaa salissa jännitystä. Heikkilän mielestä kyse on puhtaasti tottumattomuudesta.
– Vähitellen koomikot alkavat täälläkin olla niin hyviä, että ne voivat puhua mistä vain. Jos olet itse tosi sinut asiasi kanssa, se tarttuu myös yleisöön.
Lindström innostuu.
– Tämä on muuten tärkeä asia: suomalainen ajattelee komiikan olevan automaattisesti pilkkaa. Että nauretaan pilkallisesti aiheelle tai asetetaan joku naurunalaiseksi. Vaikka aihe on vain aihe ja siihen annetaan näkökulma, jolle oikeastaan nauretaan.
Tärkein perusta stand upin suosiolle Suomessa taitaa kuitenkin olla suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa. Ei niin kovin kauan sitten Suomi oli yhdestä muotista valettu maaseutuyhteiskunta. Stand up perustuu ristiriitaan.
– Stand upissa tarvitaan erilaisia elämänkatsomuksia ja taustoja, joita peluutetaan vastakkain. Tarvitaan juntteja ja hipstereitä, Lindström selittää.
Totta kai jännittää
Olemme istuneet Heikkilän ja Lindströmin kanssa hyvän tovin lavan takana ja käyneet läpi stand upin taustoja. On aika puhua lavalla olosta. Eniten askarruttaa, että mikä ihme saa ihmisen menemään yksin lavalle kerta toisensa jälkeen. Niidenkin iltojen jälkeen, kun yleisö ei ehkä olekaan nauranut. Pakko kai sen on jännittää, suorastaan hirvittää.
Heikkilä miettii, että siksihän me ihmiset teemme erilaisia asioita, että voittaisimme pelkomme. Niin kauan lavallekin täytyy mennä, kunnes se ei enää pelota.
– On mahtava tunne, kun mokaaminen ei enää hävetä. Komedian kirjoittajilla on vahva halu saada toiset nauramaan – ja sitä kautta vahvinten läsnä halu saada muut rakastamaan itseään, Heikkilä jatkaa.
– Niin, miksei voi vaan olla kavereidensa ja rakkaidensa kanssa. Ei kun mä haluan mennä pimeään huoneeseen, jossa on 300 ihmistä ja saada ne rakastamaan mua! Lindström letkauttaa.
Rakastetuksi tulemisen halun rinnalla on myös toinen vahva voima, joka vetää lavalle: se että pystyy käyttämään äidinkieltään niin taidokkaasti, että vähillä sanoilla ja oivaltavilla kuljetuksilla saa maalattua yhteisymmärryksen.
– Stand up on narsismin ja retoriikan aivan mainio ristisiitos, Lindström summaa.
Teksti: Tiia Soininen
Kuvat: Jari Härkönen
