Ohita navigaatio

Ilmailun kieli: Mistä kaikki alkoi?

Artikkeli julkaistu
21.12.2017 klo 09:00
Arkistointipäiväys
plane
Ihmisiä & Ilmailua
Lentokentillä ja lentoyhtiöissä käytetään erikoista kieltä. Uuden juttusarjan aloittaa johdatus kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n historiaan ja sen terminologiaan.

Tunnistat kielen englanniksi, mutta et silti ymmärrä paljoakaan. Mistä on kyse? Ilmailualan englanti on oma kielensä: lentokentillä ja lentoyhtiöissä työskentelevät ihmiset käyttävät alalle erityistä terminologiaa, ja lentäjät kommunikoivat lennonjohdon kanssa määrätyllä tavalla. Uusi sarjamme alkaa katsauksella kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n varhaisiin vuosiin ja järjestön perussanastoon.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO (International Civil Aviation Organization) perustettiin vuonna 1944 niin sanotussa Chicagon yleiskokouksessa. YK:n alaisen erityisjärjestön toiminta alkoi virallisesti vuonna 1947, kun kaikki jäsenmaat olivat ratifioineet sopimuksen. Montrealissa, Kanadassa päämajaa pitävä järjestö koordinoi ja sääntelee kansainvälistä lentomatkailua yhteistyössä jäsenvaltioiden ja alan yritysten kanssa.

Vuonna 1951 ICAO suositti Chicagon yleiskokouksen osallistujavaltioille englannin käyttämistä kansainvälisenä ilmailun kielenä. Tuohon aikaan Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat ilmailun keskuksia: niissä valmistettiin ja liikennöitiin suurin osa maailman lentokoneista.

Ennen toista maailmansotaa lennettiin niin vähän, ettei yksiselitteinen viestintä ollut ilmailussa merkittävä huolenaihe. Kaupallisen lentämisen yleistyessä yhteinen kieli lentäjien ja lennonjohdon välillä muodostui kuitenkin turvallisuuden kannalta välttämättömäksi. ICAO ohjeisti kaikkia lentoasemia ja -yhtiöitä viestimään kansallisella kielellään, mutta käyttämään englantia kansainvälisten lentojen yhteydessä.

ICAO on kehittänyt alan erityissanaston ja lentokenttien viralliset koodit, jotka kaikkien kansainvälisiä lentoja lentävien lentäjien ja lennonjohtajien on hallittava. Lisäksi järjestö on määritellyt, miten numerot ja aakkoset tulee ääntää. ICAO:lla on myös oma sanastonsa, jossa luetellaan siviili-ilmailun tilastoista puhuttaessa käytettävät keskeiset käsitteet. Sanasto on sekä kaupallisten lentoyhtiöiden että lentokenttien käytössä.

Code sharing. Samalle lennolle on myynnissä useiden yhtiöiden lippuja ja yhdellä lennolla voi olla monta lentotunnusta. Esimerkiksi SAS:n lennolla Helsinki-Kööpenhamina klo 16.45 on kolme lennontunnusta (SK1713, OS7522, LG1832). Lennolla voi olla SAS:n, Austrian Airlines ja Luxairin asiakkaita. Ensimmäiseksi mainittu lentotunnus kertoo, mikä yhtiö operoi lennon.

Mistä on kyse: Järjestely, jossa lentoja markkinoiva lentoyhtiö myy lippuja lennolle, jota operoi toinen lentoyhtiö. Tällainen menettely on tavanomaista erityisesti lentoyhtiöiden muodostamien allianssien sisällä. Alliansseja ovat esimerkiksi Star Alliance, Oneworld ja SkyTeam.

Joint service flight. Kahden erimaalaisen lentoyhtiön yhteispalveluna tarjoama lento, jonka kulut ja tuotot jaetaan lentoyhtiöiden kotimaiden välisellä sopimuksella yhtiöiden kesken.

Mistä on kyse: Kyse on tuotteiden ja palveluiden koordinoinnista kahden tietyllä markkina-alueella toimivan lentoyhtiön välillä. Yhtiöiden aikataulut, markkinointi, myynti sekä rahti- ja asiakaspalvelutehtävät sovitetaan yhteen. Yleensä järjestelyille vaaditaan hyväksyntä alaa sääntelevältä viranomaiselta. Yksi esimerkki tällaisesta kumppanuudesta on Emirates- ja Qantas-yhtiöiden yhteistyö Euroopan ja Australian markkinoilla.

Low cost carrier. Lentoyhtiö jonka kulurakenne on kevyt verrattuna vastaaviin yhtiöihin ja jonka lippujen hinnat ovat huokeita. Kyseessä voi olla itsenäinen yhtiö, suuren lentoyhtiön divisioona tai tytäryhtiö, tai joissain tapauksissa lentoyhtiökonsernin entinen tilauslentoyhtiö.

Mistä on kyse: Esimerkiksi Vueling, Blue Air ja Norwegian Air Shuttle ovat eurooppalaisia halpalentoyhtiöitä. ICAO on listannut halpalentoyhtiöitä tänne.

Tutustu lentokonekuulutusten perusperiaatteisiin.