Jättöpyörre tai pyörrevana on lentokoneen peräänsä jättämä spiraalimainen, pientä tornadoa muistuttava ilmavirtaus. Seuraavassa faktoja ilmiön synnystä ja seurauksista.
1. Jättöpyörre syntyy siipien kärjissä
Jättöpyörre syntyy lentokoneen siivenkärjissä siiven luodessa nostovoimaa. Aluksen kulkiessa ilmojen halki siiven yläpuolelle muodostuu alipaine. Paine-ero siiven ylä- ja alapuolen välillä pyrkii tasoittumaan, mikä aiheuttaa siivenkärkiin pyörteilyn.
Pyörteily voi pysyä ilmassa jopa muutamia minuutteja koneen jälkeen.
Yleensä jättöpyörre on näkymätön, mutta jos ilmassa on riittävästi kosteutta, jättöpyörteen voi myös nähdä. Niitä ei kuitenkaan tule sekoittaa lentokoneen jälkeen jääviin valkoisiin tiivistymisjuoviin, jotka muodostuvat koneen pakokaasun vesihöyrystä.
2. Mitä suurempi kone, sitä vahvempi pyörre
Pyörre on sitä voimakkaampi, mitä painavampaa konetta siivet kannattelevat. Alukset on siksi jaettu jättöpyörreominaisuuksiensa perusteella kolmeen luokkaan: kevyet, keskikokoiset ja raskaat.
Ilmailun turvallisuuden kannalta jättöpyörteiden ennakointi on tärkeää, sillä suurten ilma-alusten tuottamat pyörteet saattavat aiheuttaa voimakasta turbulenssia peräänsä.
Jos kevyt pienkone osuisi suuren jumbojetin jättöpyörteeseen, voisi ilmavirtaus heilauttaa koneen jopa ylösalaisin.
3. Vaaratilanteet vältetään porrastuksella
Jotta jättöpyörteet eivät aiheuttaisi turbulenssia tai vaaratilanteita perässä lentäville, lennonjohto porrastaa koneiden lähdöt ja pitää yllä turvallisia lentoetäisyyksiä.
Porrastusväli riippuu lentokoneiden kokoluokasta. Jos hyvin kevyt alus on lähdössä nousuun raskaan suihkukoneen jälkeen, on minimietäisyys jopa kahdeksan meripeninkulmaa.
4. Wingletit vähentävät pyörteitä
Monissa nykykoneissa on siivenkärjissä ylöspäin osoittavat, wingleteiksi kutsutut ulokkeet, jotka heikentävät kärkipyörteitä ja parantavat siten siiven nostovoimaa ja koneen polttoainetaloutta.