Oletko kiinnittänyt huomiota lentokentällä ajaviin mustakeltaisiin autoihin, jotka huristavat koneiden edellä kohti seisontapaikkoja? Auton ratissa istuu joku Helsinki-Vantaan yhdeksästä marshallerista eli asematasovalvojasta. Yksi heistä on Timo Karonen.
Timo Karonen on työskennellyt marshallerina seitsemän vuotta, mutta virkaiältään hän on nuorimpia asematasovalvojia. Joukosta löytyy runsaasti kokemusta ja vanhemmat kollegat ovat aina valmiita auttamaan nuorempiaan.
Koska marshallereita on vain yhdeksän, ryhmähenki on tiivis. Myös vaihtuvuus joukossa on pientä ja työpaikkoja on harvoin auki.
– Marshalleriksi oppii työn kautta. Aiemmasta lentokentän työkokemuksesta riippuen aluksi ollaan noin neljä kuukautta opissa vanhemman marshallerin kanssa, Karonen kertoo.
Paikoituspalvelua vuorokauden ympäri
Marshallerit ohjaavat muut paitsi matkustajasiltoihin tulevat koneet oikeille seisontapaikoille ja valvovat kentän maaliikennettä. Opastettavat koneet ovat pääasiassa ulkomaisten yhtiöiden koneita, rahtikoneita ja businesslentoja. Kotimaiset yhtiöt voivat rullata tietyille seisontapaikoille itsekseenkin.
Rahtiasematasolle opastetaan käytännössä kaikki koneet, koska maakaluston määrä alueella on suuri ja koneen turvallinen rullaus paikalle on hyvä varmistaa.
Marshaller ajaa koneen eteen ja poimii sen opastettavaksi.
Aktiivisin aika työssä on yleensä iltapäivisin ja alkuillasta, jolloin laskeutuu eniten lentoja. Aamulla ja illalla tulee myös useampi rahtikone, mutta 10–12 välillä on yleensä hiljaisempaa. Käytännössä koneita saapuu kuitenkin kaikkina vuorokaudenaikoina. Marshallerit työskentelevät Helsinki-Vantaalla kolmessa vuorossa ja kerrallaan vuorossa on 1–3 valvojaa ruuhkasta ja vuorokaudenajasta riippuen.
Helsinki-Vantaa on Suomen ainoa lentoasema, jossa on pelkästään lentokoneiden opastukseen erikoistunut yksikkö. Muilla Finavian kentillä opastusta tehdään tarvittaessa muiden töiden ohella. Toisin kuin monilla muilla kansainvälisillä kentillä, Helsinki-Vantaalla opastus ei ole erikseen laskutettavaa palvelua, vaan se sisältyy laskeutumismaksuun.
Ohjausta autolla ja käsimerkein
Marshallerin auton etupenkillä on joukko erilaisia laitteita, jotka välittävät tietoa laskeutuvista ja ilmassa olevista koneista sekä lennonjohdon ohjeista. Maaliikennetutkan kautta välittyy tietoa koko asematason liikenteestä.
– Kaikille koneille on olemassa Apron Control yksikön tekemä paikoitussuunnitelma, josta marshaller poimii omat koneensa, Karonen kertoo.
Kun kone saapuu rullaustielle, marshaller ajaa koneen eteen ja poimii sen opastettavaksi seisontapaikalle. Kun kone lähestyy seisontapaikkaa, marshaller nousee autosta ja ohjaa sen lopulliselle pysähtymiskohdalle käsimerkein.
– Koneeseen on mahdollista olla yhteydessä radion avulla, mutta yleensä se on tarpeen vain poikkeustilanteissa. Kone saa rullausohjeet lennonjohdolta ja käskyn seurata marshalleria. Tästä eteenpäin lennonjohtaja antaa rullausohjeita pelkästään meille, Karonen sanoo.
Liikenteen valvontaa ja apua ongelmatilanteisiin
Tärkeä osa marshallerin työtä on myös liikenteen valvonta kentällä. He varmistavat, että annettuja nopeusrajoituksia ja sääntöjä noudatetaan. Lisäksi he avustavat erilaisissa ongelmatilanteissa, matkustajasiltojen toimintahäiriöissä tai käyvät vaikka poimimassa tuulessa seikkailevan sanomalehden pois kiitotieltä.
Marshallerin tulee aina olla valmis reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, ja esimerkiksi kolaritilanteissa marshaller on yleensä ensimmäinen, jolle soitetaan. Marshaller pystyy saapumaan nopeasti paikalle ja arvioimaan, mitä pitää tehdä ja ketä kutsua paikalle: huolto, kunnossapito, poliisi vai pelastuspalvelu.
"Kun puhelin soi, ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee."
Ongelmatilanteita ratkottaessa on kokemus kultaakin kalliimpaa. Ratkaisujen pitää olla nopeita ja tähdätä siihen, että lentokentän toiminta jatkuu mahdollisimman turvallisesti ja sujuvasti. Tässä myös yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää.
Haastavinta työ on Karosen mukaan silloin, kun sää ja näkyvyys ovat huonot ja kone on ohjattava esimerkiksi poikkeavaan ja ahtaaseen paikkaan.
– Näistä tilanteista tulee kuitenkin myös suurimmat onnistumisen kokemukset. Nyt seitsemän vuoden jälkeen työ alkaa olla jo niin rutiinia, että yllätyksiä tulee enää harvoin. Mutta kun puhelin soi, ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee, Karonen muistuttaa.
