Joku on käynyt täällä juuri. Lämpö tulvahtaa kasvoille, kun avaamme oven ja astumme sisään autiotupaan. Tulisijassa keskellä huonetta on vielä edellisten retkeilijöiden jäljiltä hiillos. Istumme alas ja ojentelemme muutaman tunnin kävelystä väsyneitä jalkojamme.
Olen patikoimassa mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa Länsi-Lapissa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, yhdessä Suomen Lapin kahdeksasta kansallispuistosta.
Suomessa on 35 kaikille avointa kansallispuistoa, ja niiden lisäksi retkeillä voi virkistysmetsissä, valtion retkeilyalueilla, tietyin rajoituksin luonnonsuojelualueilla sekä erämaa-alueilla, joita on maassamme yhteensä noin 15 000 km², 4 prosenttia kokonaispinta-alasta. Näitä alueita hoitaa Suomessa valtion maa- ja vesialueiden käytöstä vastaava Metsähallitus. Luonnonsuojelu- ja erämaalain perusteella Suomen pinta-alasta noin 9 prosenttia on suojeltua luontoa.
Ääripäiden elämyksiä
Tällaisia retkeilijöille tarkoitettuja tupia on Suomessa noin 400. Suurimman osan niistä omistaa Metsähallitus, ja suurin piirtein kymmenesosaan pitää tehdä varaus etukäteen. Autiotuvat ovat vaeltajien käytettävissä vapaasti ja maksutta. Ovia ei lukita. Autio- ja varaustupien lisäksi Metsähallituksella on pelkästään päiväkäyttöön tarkoitettuja tupia sekä reilut 200 maksullista vuokrakämppää, joita voi varata pidemmäksikin ajaksi kuin yöksi tai kahdeksi.
Suomen pinta-alasta noin 9 prosenttia on suojeltua luontoa.
Selaamme vieraskirjaa. Merkintöjä on kaikilta vuodenajoilta. Näin ruska-aikaan syyskuussa tunturiluonnon hehkuessa syksyn väreissä kävijöitä riittää jokaiseksi päiväksi monta riviä. Lokakuun puolivälistä helmikuun puoliväliin on hiljaisempaa. Sitten koittaa hiihtosesonki, joka jatkuu ainakin huhtikuun loppuun. Kesälläkin riittää kulkijoita.
Kuvittelemme hetken, millaista täällä olisi olla yötä. Jykeville sängyille olisi helppo levittää makuualusta ja -pussi. Sateen kosteiksi tihuttamat ja hiestyneet vaatteet saisi yöksi kuivumaan narulle ja ruokaa voisi valmistaa tulella. Joku muistaa tiettömien taipaleiden kirjoittamattoman säännön: autiotuvissa tulijoille annetaan tilaa saapumisjärjestyksessä: pisimpään levänneen pitäisi jatkaa matkaa ensimmäiseksi, jos petipaikat ovat kortilla.
Me lähdemme liikkeelle heti tauon jälkeen. Haluamme ehtiä ajoissa saunomaan vuokraamallemme mökille. Illalla, kun makaan peiton alla lämpimässä silmät kiinni, näen avaran tunturimaiseman, joka hetki erilaisen. Aina yhtä äänettömän.
Lähde: Suomen Metsähallituksen sivusto luontoon.fi
Lentäen Helsingistä Lappiin pääsee 1-1,5 tunnissa.
Teksti: Terhi Kivikoski-Hannula
Kuva: Jyrki Komulainen
